torstai 25. kesäkuuta 2015

SISÄISEN LUKUTOUKKUUDEN HERÄTTELYÄ

En ole aikoihin käynyt kirjastossa. Eilen töiden jälkeen polkaisin kirjastoon tietämättä yhtään mitä aikoisin lainata. Jonkun hyvän kirjan, tietenkin. Mulla on ikävä tarinaan uppoutumista ja sitä, miten jokainen kirja herättää uudenlaisia ajatuksia minussa. Miten jokainen lukemani kirja antaa vähän eri näkökulmaa elämään.

Kirjastoon astuessani muistin, miten rakastankaan kirjastoja. Hyllyjen välissä kiertelyä, tuhansia kirjojen selkiä silmieni edessä, tuhansia ovia tuhansiin tarinoihin. Mutta samalla myös vihaan kirjastoja. Vihaan valitsemista kaikista kirjoista jotka haluan lukea ja etenkin sitä, että ylipäätään vertailen kirjoja keskenään ennen valintaa. Jokainen kirja on arvokas. Jokainen kirja on jonkun työ - teos, jonka eteen on nähty vaivaa, verta ja hikeä, luomisen tuskaa. Tuntuu kauhealta, että sivuutan jonkun romaanin kannen perusteella, joka ei kerro kirjasta yhtään mitään tai takatekstin vuoksi, johon on kiteytetty vain pintaraapaisu siitä, mistä kirja kertoo! 

Aluksi ajattelin tänään lainata vain yhden kirjan. Yhden siksi, että pääsisin lukemisen makuun kun viime lukukerrasta on niin paljon aikaa. Pitkän kiertelyn jälkeen päädyin erääseen Cathy Kellyn teokseen. Muistaakseni en ole kyseisen naisen romaaneja aiemmin lukenut, vaikka kovin suosittu kirjailija hän onkin. Kävellessäni lainaustiskille muistan ajatelleeni viimeksi Dear John -elokuvaa katsoessani (btw, Paras. Leffa. Ikinä. !!!!), että minun on pakko lukea kirja, johon elokuva perustuu. Palaan nappaamaan Sparksin Haikein terveisin -romaanin ja teen taas lähtöä. Hyllyllä, melkein kyseisen romaanin vieressä silmiini pistää kirja, jossa on valkoinen kansi ja selkämyksessä vihreällä kirjailijan nimi ja sinisellä kirjan nimi. Yksinkertaisuudellaan kirja kiinnittää huomioni ja takatekstin luettuani päätän lainata senkin. 

Nyt mua vähän pelottaa, ehdinkö lukea kirjat kuukaudessa kun en ole aikoihin lukenut mitään. Lukunopeuteni on varmaan aika tavalla hitaampi kuin muutama vuosi sitten. Onneksi aina voi uusia lainat.... jos muistaa! Kaikenkaikkiaan mulla on tosi hyvä fiilis nyt. Olen herättänyt sisäisen lukutoukkuuteni taas eloon. Nuorempana mulla oli aina joku kirja kesken ja usein uppouduin tuntikausiksi tarinoihin. Sitä mulla on nyt ikävä. Vaan ei kauaa!


Untitled

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti