torstai 26. syyskuuta 2013

ENSIMMÄISIÄ ASKELEITA KUUKAUTEEN

Tänään on vihdoin se päivä, jota oon odottanut nyt kuukauden. Saan alkaa kävellä! Muistan, kun sanoin poikaystävälle aika pian tapaturman jälkeen, että oon kateellinen ihmisille, jotka voivat kävellä. Jotka voivat seistä kahdella jalalla. Jotka voivat juosta. Oon murheellisena katsonut lenkkeilijöitä kaduilla ja seurannut vierestä sohvalta kun muut samaan aikaan juoksuharjoittelun aloittaneet ovat alkaneet saada tuloksia. Lukenut urheilublogeista viikon liikuntoja. Juoksulenkki 45min. Jalkatreeni 60min. Tanssitunti 75min. jne. Voi kumpa mäkin voisin!!
1
Mulle on tosi iso juttu, että saan alkaa astua jo jalalle. Käyttää kenkää vasemmassa jalassa ensimmäistä kertaa kuukauteen. Tuntuu kuin olisin jälleen lapsi ja opettelisin kävelemään! Jokaisella askeleella ajatuksen täytyy olla mukana ja jalkaa totuttaa siihen, että mites tämä taas menikään. Mulla on fysioterapeutille vielä tänään myöhemmin aika, hän sitten opastaa tarkemmin miten tässä projektissa edetään. Ja osaa kertoa milloin saan alkaa ajaa autoa, milloin voin jatkaa juoksuharjoituksiani ja milloin pääsen taas tanssiharkkoihin?
3 Olen kyllä henkisesti valmistautunut jo siihen, että tämän vuoden puolella en pääse tanssiharkkoihin. Onhan se kuitenkin jalalle melkoinen rasitus, kun pitää hyppiä ja pomppia ja jalassa on vain ohuet jazz-tossut. Kun lääkäri nimenomaan painotti, että kovapohjaisten kenkien käyttö on ehdotonta.
2
Mun tekis myös jo kovasti mieli pistää korkokengät jalkaan. Memberssiltä tuli osuvasti paketti samalla viikolla kun loukkasin jalkani. Paketti sisälsi kuvissa näkyvät kolmet parit korkkareita, joita en tietenkään pystynyt sovittamaan. Yhdet päätin pitää, sovittamatta, kahdet saivan luvan lähteä takaisin. Lisäksi mulla on syksyn kuivia päiviä varten parit aivan ihanat korkkarit kaapissa, joiden pelkään jäävän kokonaan tänä syksynä käyttämättä! No, pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.. Nyt saan kuitenkin jo kävellä!! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti